Neito Pohjolan

Nähnyt oon sen, yllä aaltojen kaukaisten

Kuinka loistaa kuu ja tähdet taivaiden

Kai kulkuri matkoillaan voi joskus unhoittaa

Kuinka kotimaa oottaa kaukaa plaavaa...

Kaihon siivin saan

Lentää halki kaukomaan

Minne sydän halajaa

Aina palaamaan

Eessä myrskytuulien

Eessä elon taistojen

Aina sydämessäin oon

Neito pohjolan

Kun lähdin pois

Virranneet ei surun kyyneleet

Kun palaan takaisin

Huomaan jonkin muuttuneen

Ei polku tuo kulkurin

Totta ollutkaan

Vaan ainoastaan

Kaipausta ja unelmaa