Väistö

Kapeiksi käyneet on

Kasvot, jotka mä tunsin.

Kuihtuneet kuin ilma,

Vieläkään tiedä syytä.

Useat päivät on olleet

Hiukan helpompia kuin eiliset.

Tiettyyn rajaan asti pidin siitä,

Kun en huomannut, mistä se kertoo.

Päivääkään ei muuta kuin

Vapaaehtoista sokeutta.

Taistelun jälkiä on

Vaikeaa piilottaa,

Mut toisaalta niistähän voi

Olla niin ylpee.

Paljonko oikeastaan

Haluaa muistaa

Vain virheestä oppiakseen,

Jota ei tunnusta?

Vastaukset vääriin kysymyksiin

Tilanteen tähden vain sumua nähden.

Eilisestä on ikuisuus,

Mut huomiseen on tuplasti.

Tämänkin hetken viisaus

Muuttuu painolastiksi.

Hauraampi kuin heijastus

Valintojen oikeutus.

Murtunut mielesi on,

Enkä nää mitenkään

Sitä karttana päämäärään.

Minä en vain usko,

Että sun on hyvä näin,

Muttei saa monikaan

Sitä koskaan tietää,

Sille ei oo paikkaa.

Kauneus tekee kyyniseksi, mutta

Vastakohdasta ei edes puhua auta.

Uskoin

Kuolemaan, joka ei jostain syystä tullutkaan.

Odotin,

Valmiiksi vaikken laittautunutkaan.

Pelkäsin,

Vaikka se on niistä kaikista

Turhinta,

Jotka on syvälle viety.

Kätteni työn tunnistan

Ja elän siitä uusintaa.

Uskomatta lausettakaan

Kirjoitettu tarinaa.

Tarkoitus kai lunastaa

Kuvalle jatkoaikaa.

Valintojen oikeutus.